Liian pitkä tiistai (ja keskiviikko ja torstai)

Mun tiistaipäivä alkoi melko ajoissa, sillä vaikka koululla piti olla vasta puoliltapäivin, niin kello soi jo puoli yhdeksältä. Aamupalan ja nopeiden aamutoimien jälkeen oltiinkin heti yhdeksän jälkeen Lunan kanssa autossa matkalla kohti Tesomaa. Tesoman koirapuistossa treffattiin sovitusti Rommi (jonka omat sivut löytyvät täältä) omistajineen - oli ihana nähdä pitkästä aikaa :) Tän postauksen kuvat onkin tolta reissulta, kun kerrankin päästiin liikkeelle valoisaan aikaan. Ihana nähdä myös Lunan kehitystä, sillä viimeksi Rommi hiukan isompana shelttinä vielä hiukan pelotti eikä leikkimisestä tahtonut tulla mitään, mutta nyt ne onnellisina vuorotellen jahtasivat toisiaan koirapuiston pusikoissa ja rintarinnan haistelivat uusia hajuja. Kaikinpuolin kiva aloitus kiireiselle päivälle.

Mikä kokoero? :D

Yhdentoista aikoihin oltiin taas takaisin Hervannassa, jolloin mulle jäi noin tunti selviytyä kunnon välipalasta, vaatteiden vaihtamisesta ja ittensä muuten kuntoon laittamisesta ennen koululle kiirehtimistä. Puolentoista tunnin case-tehtävän tekemisen jälkeen pitikin jo suunnata syömään ja ruokalasta suoraan luennolle. Luennolla en ehtinyt olla kuin ensimmäiset kolme varttia, sillä päivän aikana selvisi vielä eräs henkilökunnan haastattelu alkavaksi klo 15. Apua. Haastateltavakin oli oikein juttutuulella, joten 15.30 aloitettavaksi sovittu seuraava ryhmätyön tekeminenkin ehti alkamaan jo ennen kuin juoksin paikalle. Älytöntä myös itseltä sopia kaikki tapaamiset eri puolille koulua siten, että pelkkään talosta F taloon T tai talosta R taloon K tai toisin päin kävelyyn kuluu aina viisi minuuttia... Harkkatyön edistyttyä lähes parin tunnin verran treffattiin seuraavan kaverin kanssa ja lähdettiin kävelemään meille. Hetken Lunan moikkaamisen jälkeen käännettiin auton nokka kohti Ikeaa, jossa vierähtikin loppuilta lähes yhdeksään asti aikas mukavasti.

Kotona iski nälkä. Koulun pitsasta oli jo aikaa seitsemän tuntia, enkä ollut sen jälkeen syönyt kuin mandariinin ja Ikeassa suklaakrokanttikakkupalan. Hiukan oli huono olo, enkä oikein tiennyt mistä aloittaa kun samalla ei tehnyt mitään mieli vaan pikemminkin ällötti. Kympin jälkeen olikin pakko juosta vessaan halailemaan pönttöä, mikä helpotti oloa hetkeksi. Hetken ehdin jo epäillä syömääni kakkupalaa, mutta seuraava yö ja päivä saivat noroviruksen vaikuttamaan todennäköisemmältä syypäältä - tiedä mistä senkin olin saanut, ehkä kaupasta tai koulusta maanantaina. Tiistain ja keskiviikon välisenä yönä ei paljoakaan nukuttu, sillä noin puolen tunnin välein aina aamukuuteen asti piti käydä lohduttamassa läheisyydenkipeetä vessanpönttöä. Kuuden ja kahdeksan välillä onneksi vähän maha rauhoittui, jotta sain pahimman väsymyksen nukuttua pois enkä nukahtanut vahingossa minnekään vessan lattialle.

Oli tuossa yössä muutama hauskakin hetki. Jokainen kerta, kun tulin vessasta pois, oli Luna valloittanut patjasta sen parhaan kohdan ja nukkui siinä tyytyväisenä pää mun tyynylläni :D Alkoi olla aamuyöstä jo vähän huvittavaa siirtää sitä ties monettako kertaa pois, että mahduin itse peiton alle lämmittelemään... Viimeisellä kerralla tais Lunakin olla jo niin väsynyt, että ei jaksanut enää tulla jalkopäästä mun paikalle ja peittoa päälleni vetäessä sekin jäi lämpimään köllöttelemään, hyvä että nenä vähän näkyi peiton reunan alta. Ihanaa, että oli ees jotain seuraa pitkän yön aikana :)

Keskiviikko meni vielä hiukan oireillessa ja päivän mittaan nousi kuumekin, joka kipusi parhaimmillaan hyvin lähelle 39 astetta. Eipä siinä paljoa ruoka maistunut, väkisin piti koittaa saada sisäänsä vettä, mehua, mehukeittoa ja pari lusikallista Aleksin tekemää jauhelihakeittoa sekä pari haukkausta banaania. Kerran iltapäivällä iski vielä pöntöllekin halipula.

Yöllä tuli hyvin uni ja torstaina koitin saada syötyä taas hiukan enemmän, eipä vieläkään mitään kyllä mieli tehnyt. Parasta taisi olla ne pari haarukallista munakokkelia, jotka söin iltapalaksi. Melkoinen koitos muuten pelkästä pyykkikorin läpikäyminen ja pyykkien koneeseen laittaminen torstaina iltapäivällä - homma, jonka normaalisti tekee vaikka yhdellä kädellä kaiken muun ohessa, vei tällä kertaa kaikki voimat. Aleksi sai myös ke ja to hoitaa kaikki Lunan ulkoilutukset, sillä itse en tahtonut pysyä pystyssä kuin sängyn ja vessan välin. En tiedä millai oisin selvinny ilman Aleksin apua, esimerkiksi kaupassa käyminen olisi ollut ihan mahdotonta samoin kuin Lunan hoitaminenkin. Näinä hetkinä sitä on aika onnellinen, ettei asu yksin enää.

Että näin tällä kertaa. Älkää vaan sairastuko tähän. Sais koko Norovirus häipyä jonnekin hyvin pimeään paikkaan. Kaikki hommat roikkuu kiitos näiden kolmen päivän. Viikonloppukin menee vielä hiukan toipuessa, vaikka nyt alkaakin jo ihan ok olo olla. Piti tällä viikolla kerrata vähän alkukuun kuulumisiakin teille, mutta katsotaan nyt, mitä tässä ehditään ja jaksetaan.

Komea Romppu

Oma ihana iloinen Touhotiina <3

Ja hei, huomenna uimaan! Mahtavaa nähdä Viljakin pitkän sairasloman jälkeen, siitäkin on tullut varmaan aivan ihana teinikarvapallero, ei malttais odottaa enää! :) ps. Lupaan pestä käteni hyvin ja olla tartuttamatta ketään.